Alkuperämaa: Kanada
Paino: 25–45 kg
Lempinimi: labbis
Nykyinen käyttötarkoitus: seura-, virka- ja harrastuskoira. Käytetään edelleen myös noutavana lintukoirana metsästyksessä.
Kenelle rotu sopii?: rodun edustajat sopeutuvat yleensä erittäin hyvin erilaisiin ympäristöihin. Rotu sopii myös ensimmäiseksi koiraksi tai lapsiperheisiin. Toisaalta labradorista saa myös upean kumppanin niin harrastushalleille kuin virkatehtäviin.
Huomioitavaa: rotu on jakautunut näyttely- ja käyttölinjaisiin koiriin.
Rodun mahdolliset terveyshaasteet: muun muassa atopia, lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkaniveldysplasia, kyynärnivelen kasvuhäiriö, perinnöllinen harmaakaihi sekä ristisidevauriot.
Lisätietoa:löydät rotuyhdistyksen verkkosivun täältä. Sivuilta löytyy lisätietoa rodun terveydestä, jalostuksesta ja pentueista.
Alkuperä
Rotu on peräisin Kanadasta, Newfoundlandin alueelta, missä koirat toimivat jo 1500-luvulla kalastajien apuna. Vettä pelkäämättömät nelijalkaiset noutivat verkkoja ja pudonneita siimoja sekä vetivät kalaa kuljettavia kärryjä. Tiheä, kaksikerroksinen turkki suojasi koiraa vedeltä ja ajoittain armottomilta sään vaihteluilta. 1700-luvulla rodun edustajia kulkeutui Englantiin, missä niitä risteytettiin muun muassa lintukoirien kanssa.
Tiesitkö, että Suomessa toimii noin 230 opaskoiraa, joista valtaosa on labradorinnoutajia?
Labradorinnoutaja tunnetaan nykyään monipuolisena metsästys-, virka-, harrastus- ja perhekoirana. Rodun edustajia löytää esimerkiksi Tullin huumekoiran sekä poliisin räjähdekoiran tehtävistä. Lisäksi labbiksia näkee erilaisissa koiraharrastuksissa, esimerkiksi tokossa, rally-tokossa, agilityssä ja vesipelastuksessa.
Labradorinnoutajat ovat yleensä helposti motivoitavissa harjoitteluun. Palkintona voivat toimia niin lelut, rapsut, kehut kuin herkutkin. Valitse esimerkiksi noin 90 % tuoretta lihaa sisältävät Northern Treats -herkut, jotka voit näppärästi taittaa pienemmäksi. Tutustu viljattomiin herkkuihimme!
Luonne, koulutus ja liikunnan tarve
Labbiksen rotumääritelmässä korostuvat ystävällisyys, yhteistyöhalu ja tasapaino. Arjessa rodun edustaja motivoituu ihmisen kanssa puuhaamisesta, eikä yleensä turhaudu nopeasti esimerkiksi toistoista, joita uuden oppimiseen väistämättä liittyy.
Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista koiraroduista. Suomessa rotu on pitänyt suosituimman koirarodun paikkaa jo monta vuotta!
Labradorinnoutaja viihtyy yleensä perheen keskellä ja hyötyy selkeistä rutiineista. Liikuntaa, nenätyöskentelyä ja koulutusta kannattaa yhdistää, jotta koira saa sekä fyysistä kuormitusta että aivopähkinöitä. Koska rodulla on taustaa aktiivisena käyttökoirana, pelkkä pihalla piipahtaminen ei useimmille riitä, vaan labradorinnoutaja tarvitsee säännöllistä, monipuolista aktivointia.
Kiinnostavatko noutajat? Lue myös rotuesittelymme punaisesta tai oranssista turkistaan tunnetusta novascotiannoutajasta ja monille tutusta kultaisennoutajasta.
Labradorinnoutajat ovat jakautuneet näyttely- ja käyttölinjaisiin koiriin. Toisin sanoen, rodun kasvattajista löytyy heitä, jotka korostavat jalostuksessa esimerkiksi metsästykseen tarvittavia ominaisuuksia, ja toisaalta heitä, joiden jalostusvalinnoissa painavat muut seikat. Ulkoisesti eri linjojen koirat voivat poiketa toisistaan esimerkiksi kooltaan. Sopivan labradorinnoutajan valintaa helpottaa, kun tutustuu etukäteen erilaisten kasvattajien verkkosivuihin, joilla kasvattajat yleensä kertovat tavoitteistaan.
Labradoreilla sanotaan olevan pehmeä suu. Tällä viitataan rodun työskentelyyn: noutajan on tarkoitus kantaa riistaa vahingoittamatta sitä.
Labradorinnoutajan omistaja saattaa pähkäillä koiran ylipainon kanssa, sillä monet labbikset ovat varsin persoja ruualle. Helppo tapa vähentää ruuan energiapitoisuutta ja samalla lisätä ruokavalion monipuolisuutta on korvata osa kuivaruuasta märkäruualla. Lusikoi esimerkiksi suosittuja Mini Meal -aterioitamme labbiksen aktivointileluun tai kuppiin. Tutustu ja tilaa hittituote verkkokaupastamme!
Turkinhoito ja arjen valinnat
Labradorinnoutajalla on lyhyt, tiheä karvapeite ja vedenpitävä aluskarva. Turkissa ei ole laineita tai hapsuja. Labbiksen turkki onkin varsin helppohoitoinen. Perushoidoksi riittää yleensä harjaus 1–2 kertaa viikossa, karvanlähtöaikaan useammin.
Niin kutsuttu “saukonhäntä” on yksi rodun tunnusmerkeistä – häntä on paksu tyvestä ja kapenee kärkeä kohti.
Labradorin turkin pesu kannattaa pitää kohtuullisena, jotta ihon luonnollinen rasvatasapaino säilyy. Uimisen ja kurakelien jälkeen useimmiten riittää, että koiran huuhtelee ja kuivaa huolellisesti, etenkin jos nelijalkainen on kastunut kylmässä säässä. Riippuvat korvat on hyvä tarkistaa säännöllisesti: uiminen, kosteus ja lika voivat lisätä korvien ihoärsytystä. Tunnista koiran yleisimmät iho-ongelmat vinkkiemme avulla!
Erityisesti kesäkuumalla uimista rakastavan labbiksen tiheä turkki vangitsee lämpöä ja kosteutta, mikä luo otollisen kasvualustan bakteereille. Tuloksena voi olla niin kutsuttu hot spot, nopeasti leviävä tulehdus, joka syntyy, kun koiran iho rikkoutuu esimerkiksi rapsuttelun tai nuolemisen seurauksena.
Huolellisesti suunnitellut tuotteemme ovat saaneet inspiraationsa pohjoismaisesta elämäntyylistä ja luonnosta, jossa koirilla on runsaasti tilaa juosta ja peuhata kirsut täynnä raikasta ilmaa. Siitä kumpuaa pohjoismainen onnellisuus.