Alkuperämaa: Venäjä (Siperia)
Paino:16–27 kg
Lempinimi: husky
Nykyinen käyttötarkoitus: seura-, harrastus- ja rekikoira
Kenelle rotu sopii?: ihmiselle, joka nauttii aktiivisesta ulkoilmaelämästä, ymmärtää koiran alkuperäistä käyttötarkoitusta ja hyväksyy rodun itsenäisen luonteen. Siperianhusky sopii parhaiten kotiin, jossa koira saa runsaasti liikuntaa, käyttää kuuluvaa ääntään sekä touhuta yhdessä ihmisen ja mielellään toisen nelijalkaisen kanssa.
Huomioitavaa: rodun edustajilla on yleensä suhteellisen voimakas riistavietti ja taipumus lähteä omille retkille, jos siihen on mahdollisuus.
Rodun mahdolliset terveyshaasteet:muun muassa eosinofiilinen bronkopneumonia, epilepsia, kasvainsairaudet, silmäsairauksista glaukooma ja perinnöllinen harmaakaihi.
Lisätietoa: löydät rotuyhdistyksen verkkosivun täältä. Sivuilta löytyy lisätietoa rodun terveydestä, jalostuksesta ja pentueista.

Alkuperä
Siperianhusky on vanha työkoirarotu, jonka juuret ovat Koillis-Siperian alkuperäiskansojen koirissa. Rotua kehitettiin vetämään kevyitä kuormia pitkiä matkoja haastavissa talviolosuhteissa. Tavoitteena ei ollut jättikokoinen voimapakkaus, vaan kestävä, taloudellisesti liikkuva ja yhteistyökykyinen koira, joka jaksaa työskennellä päivästä toiseen.
Siperianhusky on jalostettu ennen kaikkea pitkän matkan energiatehokkaaseen liikkumiseen, ei raskaan taakan vetämiseen lyhyillä matkoilla. Rodun edustajat ovat ennemmin kestävyysjuoksijoita kuin lyhyen matkan pikajuoksijoita.
Rodun historiaan kuuluu vahvasti valjakkokulttuuri. Huskyjen tehtävä oli kuljettaa ihmisiä ja tarvikkeita alueilla, joilla muut kulkutavat eivät tulleet kysymykseen. Rodussa korostuvatkin edelleen fyysinen kestävyys ja kyky toimia laumassa.
Myöhemmin siperianhusky levisi Pohjois-Amerikkaan, jossa sitä hyödynnettiin sekä työtehtävissä että kilpailuissa. Vähitellen rodusta tuli myös suosittu harrastus- ja perhekoira, mutta sen perusominaisuudet säilyivät hyvin alkuperäisen kaltaisina.
Valitse huskylle viljaton Active-kuivaruokamme, jonka kehitimme yhteistyössä Suomen Agilityliiton kanssa. Ruokaan on lisätty nivelravinteita, omega-3-rasvahappoja sekä L-karnitiinia tukemaan koiran elimistön palautumista rasituksesta. Tutustu runsasproteiiniseen täysravintoomme!
Luonne, koulutus ja liikunnan tarve
Siperianhusky on sosiaalinen ja lempeä koira, joka suhtautuu ihmisiin avoimesti ja pärjää yleensä hyvin muiden koirien kanssa. Husky ei sen sijaan yleensä ole omiaan vartijana tai puolustajana.
Huskyn kanssa turvallinen piha-aitaus ei ole ylellisyys, vaan usein välttämättömyys. Monet yksilöt osaavat kiivetä ketterästi, kaivaa kulkureittejä tai hyödyntää pienetkin mahdollisuudet lähteä omalle suurelle seikkailulleen.
Rodussa on myös vahva itsenäinen puoli. Husky on tottunut työskentelemään laumassa, jossa jokainen yksilö joutuu kuitenkin välillä ratkaisemaan tilanteita itse. Toisaalta rodun edustajat ovat myös historiansa aikana saalistaneet oman ravintonsa – erityisesti kesäisin, kun koirat ovat saaneet vaeltaa vapaina. Itsenäisyys näkyy yhä huskyn arjessa niin, ettei nelijalkainen aina toimi kuin omistaja toivoisi. Se saattaa kyllä ymmärtää ihmisen pyynnön oikein hyvin, mutta valita silti toisin.
Rodun saalisvietti voi olla voimakas. Siksi koiran irtipitoa tulee harkita erittäin tarkasti – monilla yksilöillä turvallisin ratkaisu on pitkä liina tai aidattu alue. Luoksetuloa kannattaa harjoitella koko koiran elämän ajan, mutta realistisuus kannattaa: huskyn kanssa täydellinen ja pomminvarma luoksetulo ei ole kaikille yksilöille saavutettavissa.
Siperianhuskyt Togo ja Balto muistetaan koirina, jotka kuljettivat lääkkeitä vuonna 1925 kurkkumätäepidemian aikaan, ankaria arktisia oloja uhmaten ja uskomattoman pitkiä matkoja taittaen. Viestiajossa oli kuitenkin mukana yhteensä 20 valjakkoajajaa ja 150 koiraa.
Nykyisin siperianhuskyja nähdään erityisesti valjakkoajossa, canicrossissa, kickbikessa, hiihtolajeissa sekä aktiivisena retkikumppanina. Moni husky nauttii myös nenän käytöstä ja erilaisista viriketehtävistä, vaikka rodun sydän sykkii useimmiten liikkeelle. Huskyn koulutettavuus on kohtuullinen tai hyvä, jos kouluttaja löytää sopivan tavan motivoida koiraa – yhtäjaksoisten toistojen edessä husky saattaa pyyhältää omille teilleen.
Varhainen sosiaalistaminen on siperianhuskylle tärkeää, kuten kaikille roduille. Pentu hyötyy rauhallisesta tutustuttamisesta erilaisiin ihmisiin, koiriin, ääniin, alustoihin ja ympäristöihin. Tavoitteena on tasapainoinen aikuinen, joka pystyy toimimaan myös vilkkaissa tilanteissa ylikuormittumatta.
Arjessa keskeisiä taitoja ovat hihnakäytös, ohitukset, odottaminen sekä rauhoittuminen sisällä. Koska husky on luontaisesti liikkuva ja energinen, lepoa kannattaa harjoitella tietoisesti jo nuoresta lähtien. Hyvä arki syntyy tasapainosta: riittävästi liikettä ulkona, riittävästi lepoa sisällä.
Auta huskya rentoutumaan tarjoamalla sille Rough Chews -puruluu. Vähärasvaiset puruluut sisältävät runsaasti proteiinia, ilman viljaa tai säilöntäaineita. Tutustu kattavaan puruluuvalikoimaamme!
Turkinhoito ja arjen valinnat
Siperianhuskyn turkki on kaksinkertainen: peitinkarva ja tiheä pohjavilla suojaavat tehokkaasti kylmältä ja kosteudelta. Turkki on yllättävän helppohoitoinen, kun perusasiat ovat kunnossa. Usein harjaus kerran viikossa riittää normaalitilanteessa, mutta karvanlähtökausina työtä on selvästi enemmän.
Kausittain pohjavillaa irtoaa runsaasti. Silloin säännöllinen harjaus helpottaa sekä koiran oloa että kodin siisteyttä. Iho ja tassut kannattaa tarkistaa samalla rutiinilla. Erityisesti talvella tassukarvat, anturat ja kynnet vaativat huomiota, jos koira liikkuu paljon lumella ja jäällä.
Muista huolehtia huskyn nesteensaannista, erityisesti fyysisesti vaativien puuhien parissa, kuten vetolajeissa. Voit tarjota herkullisia Mini Meal -aterioita suoraan pakkauksesta. Avaamattomat annospussit säilyvät myös huoneenlämmössä. Tutustu suosittuihin viljattomiin märkäruokiimme!
Siperianhusky on parhaimmillaan aktiivisen ihmisen kumppanina, jossa yhdistyvät liikkumisen ilo, huumorintaju ja ripaus omapäisyyttä. Husky tuo arkeen vauhtia, ulkoilua ja usein myös paljon naurua. Vastineeksi se tarvitsee omistajaltaan ymmärrystä – tämä rotu ei pärjää lyhyillä lenkeillä tai passiivisessa arjessa.


